Päivät 1 ja 2

No niin. Camino on käynnistynyt ja tätä kirjoitusta rustailen Pamplonasta. Matka siis käynnistyi 1.9. Helsinki-Vantaan lentokentältä, jossa törmäsinkin suomalaiseen pariskuntaan, jotka olivat lähdössä pariksi viikoksi ranskalaiselle reitille. Lennot vaihtoineen sujuivat ongelmitta ja viiden tunnin junamatkan ja puolentoista tunnin bussissa istuskelun jälkeen pääsin vihdoin reitin aloituspisteeseen St. Jean Pied de Portiin. Majapaikkakin löytyi melko nopeasti ja viereisessä kuppilassa nautitun herkullisen possuruukun jälkeen uni olisi maistunut... ainoastaan pieni parin tunnin episodi ikkunamme alla viivästytti unimatin tuloa. Nimittäin eräs kolmikko, joka oli jo tuonut majapaikkaan rinkkansa aiemmin illalla, myöhästyi muutamalla minuutilla majatalon ovienlukitsemisajankohdasta ja majatalon isäntä ei kyseiselle revohkalle antanut siimaa. Ovi pysyi kiinni, parin tunninhuutopotkuraivareista huolimatta tai niistä johtuen.

Aamulla heräsin kuitenkin pirteänä ensimmäiseen vaelluspäivään.  Aamainen, joka sisälsi ainoastaan kitkeränmakuista mehua, patonginpaloja ja marmelaadia, oli pettymys. Kevein jaloin kuitenkin pääsin lähtemään hieman pimeään aamuun määränpäänä 26km päässä sijaitseva Roncesvallesin kylä. Muutama ensimmäinen kilometri oli kevyttä ja maasto suht tasaista, mutta sitten alkoikin kunnon kapuaminen. Seuraavan kymmenen kilometrin aikana nousua oli yli tuhat metriä, joten mehut oli miehestä totaalisesti lopussa ennen reitin loppuhuipentumaa eli neljän kilometrin jyrkkää laskuosuutta. Majatalolle päästyäni olin enemmän poikki kuin yhdenkään juoksemani maratonin jälkeen. Sisäänkirjautumismuodollisuuksien, suihkun ja nyrkkipyykin jälkeen nakoilin yhdessä kahden tanskalaisen ja yhden unkarilaisen vaeltajakaverin kanssa neljän hengen loosissamme aina illalliselle saakka, jonne puoliväkisin saimme itsemme raahattua. Kasviskeiton ja paistetun kalan jälkeen kävimme vielä iltamessussa unkarilaisen kaverin kanssa, jossa saimme todistaa välikohtausta, jossa eräs erittäin väsynyt vaeltaja tuli purkamaan mielipahaansa kirkkoon, koska oli jäänyt ilman yösijaa. Mies huusi kovaan ääneen pappien saarnan päälle ja pui uhkaavasti vaellussauvaansa. Mies poistettiin kirkosta ja menot saatiin saatettua loppuun kunnialla. Enää ei ohjelmassa ollut muuta kuin maate paneminen. Olihan kello jo lähes yhdeksän...