keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Treenaamisesta vaellukselle

770 kilometria kävellen on aikamoinen matka. Se tekee keskimäärin 25,7 kilometriä per vuorokausi ilman lepopäiviä ja jos kaksikin huilipäivää meinaa reissun aikana pitää, nousee keskimääräinen kilometrimäärä per kävelypäivä 27,5:een. Sanomattakin on selvää, että kävelytreeniä pitää olla pohjilla melko paljon ennen kuin taipaleelle on järkevää lähteä. Mitään huippuunsa viritettyä treeniohjelmaa en ole nyt kehitellyt itselleni, ainakaan vielä, mutta peruskuntoa tulen vaalimaan erimittaisia kävelylenkkejä tehden pitkin vuotta. Pyöräilyä haaveilin myös pitäväni treeniohjelmassa mukana, mutta pidemmät fillarilenkit ovat aiheuttaneet kaikenlaista alaselkäkremppaa, joten pyörälenkit ovat jääneet nyt vähemmälle. Uinnin lisäämistä treeniohjelmaan olen harkinnut vakavasti ja punttisaliharjoittelun, mutta jälkimmäisen aloittamiseen minulla on ollut jotenkin korkea kynnys, koska olen nyt pitänyt salilta lähes pari vuotta totaalitaukoa. Ensimmäiset voimatasoa mittaavat treenit masentavat jo etukäteen (tähän laittaisin nyt silmäniskua kuvaavat puolipisteen ja sulkumerkin, jos en olisi päättänyt olla käyttämättä blogissani hymiöitä.)

Nyt kevään ja kesän aikana olen innostunut valtavasti myös vaeltelusta eri retkeilyreiteillä. Repovesi, Sipoonkorpi ja Lopen Poronpolku ovat tulleet viimeisen puolen vuoden aikana erittäin tutuiksi ja Kolillekin olisi vielä tarkoitus ennen ensilumia lähteä. Olen myös tehnyt yhden yönyli kestäneen patikointireissun Järvenpäästä Orimattilaan, jolloin yhtämittaista tarpomista kertyi yhteensä 64 kilometriä (pari ruokataukoa tietysti pidin matkan aikana.) Suunnitteilla olisi myös toteuttaa ennen ensi syksyä leikkimielinen 24:n tunnin yhtämittainen kävelykokeilu.

Tosiasia on kuitenkin se, että fyysinen kuntoni tällä hetkellä on melko kaukana esimerkiksi siitä, mitä se oli vielä kolme neljä vuotta sitten. Epäaktiivista lihasmassaa on kertynyt vyötärölle, kylkiin ja ympäri koko kroppaa ainakin kymmenisen kiloa ja aerobinen kuntoni on varmasti kymmeneen vuoteen heikoimmillaan. Elämässäni on viime vuosina tapahtunut paljon isoja muutoksia, joista yrittäjäksi ryhtyminen on ollut se suurin mullistus. Epäsäännölliset työajat ja yrityksen toiminnan käynnistämisen aikainen stressi söivät suurimmat liikkumishaluni. Nyt kun homma on jo tasaantunut ja tärkeimmät käytänteet, toimintamallit ja prosessit ovat luotu ja saatu asettumaan arkeen, onkin aika taas alkaa pitämään huolta siitä  omasta hyvinvoinnista. Tähän tavoitteeseen Santiago de Compostelan pyhinvaellusmatka onkin oiva porkkana ja motivaattori.

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Minä kävelin koiran kanssa rinkka kirjoilla täytettynä ympäri Keravaa (muut koiranulkoiluttajat eivät koskaan kysyneet, miksi kuljen rinkan kanssa). En kuitenkaan tajunnut sitä, että rasitus ei synny yhdestä pitkästäkään kävelylenkistä, vaan siitä että kävelee neljä viikkoa joka päivä tuon lähes 30 km. No sen opin sitten reissulla.

    VastaaPoista
  3. Sitä kuntoa tulee matkan varrella, eli viikon päästä 30 km ei tunnu miltään, ja kun ei ole muutakaan tekemistä, ottaa yhden kylänvälin lisää. No, kävelin itse kyllä pitkät testilenkit 40 ja 48 km kotona, mutta kevyemmin varustein(4 kg riisiä repussa plus vedet), tunnustan. Mutta mitään erityistä kunto-ohjelmaa ei ollut. Näillä sai varmistettua että kengät toimii jaloissa. Hyvää Caminoa.

    VastaaPoista